Fladalle kymppi palvelusta

Tällä kertaa oli hyvä syy kuohuvalle.

Kalevankadun Flada 13 on viihtyisä bistron ja baarin sekoitus. Jostain syystä paikka oli jäänyt meiltä kaikilta huomaamatta, vaikka se on jo reilun vuoden ikäinen. Onneksi Flora sai paikan olemassaolon selville, koska Fladan brunssi oli mainio ja erityisen vaikutuksen meihin teki paikan palvelu.

Salaattipöydän vaihtoehdot.

Flada tarjoaa brunssia lauantaisin ja sunnuntaisin. 22 euron brunssiin kuuluu leipäpöytä, salaattibuffet, jälkiruoat ja omeletti, jonka täytteet saa valita itse. Listalta löytyy myös aamiaisdrinkkejä, mutta me tilasimme Reissumiehen uuden työpaikan kunniaksi pullon kuohuviiniä.

Omeletti savulohella.

Salaatit olivat vähän mauttomia & nuhjuisia ja leipävalikoima olisi voinut olla monipuolisempi. Meihin upposivat parhaiten hyvällä tavalla kotikutoisen omeletit, saaristolaisleipä, superhyvä omenapiirakka ja lämpimät vohvelit vaahterasiirapin kera. Makkarat olivat kuulemma myös maukkaita.

Omenapiirakka ja muut jälkkärit.

Parasta sympaattisessa Fladassa on kuitenkin palvelu. Hämmentävän ystävällinen tarjoilija selitti heti alkuun, miten homma toimii ja toi meille alkoholittomat alkushotit.  Tuli heti hyvä fiilis. Omelettien lisäksi lämpimät vohvelit tarjoiltiin pöytiin – juuri näin!

http://www.flada13.fi/etusivu

Pisteet / ruoka: 8 +

Pisteet / tunnelma: 10 (loistavaa palvelua!)

Positiivista: Omeletit ja vohvelit

Noottia: Tunkkaiset salaatit

Erikoista: Holiton alkushotti (siinä oli ainakin omenaa, vaniljaa, inkivääriä ja jotain tulista…)

Päivän puheenaiheet: Reissumiehen uudet kuviot

1 kommentti

Kategoria(t): Helsingin brunssit

Boulevard Social, sinua on odotettu

Jogurttia, granolaa ja tuoreita marjoja.

Tomi Björckin ja Matti Wikbergin ihastuttava kuopus Boulevard Social tarjoilee Välimeren makuja modernilla twistillä. Meidän iloksi Boulevardin listalle on ilmestynyt sunnuntaibrunssi, joka uskaltaa olla vähän erilainen!

Apple Martini.

Sunnuntaisin on tarjolla kaksi eri menukokonaisuutta – edullisempi Boulevard Brunch (32 €) ja neljän ruokalajin Menu Souk’s Social (42 €). Me testasimme kolmen ruokalajin version.

Alkumaljat.

Koska koko jengi oli pitkästä aikaa kasassa, aloitimme brunssin drinkeillä. Apple Martini oli mehevän omenainen ja Boulevard Sunrise kirpakan raikas. Baarimikolta saa halutessa myös alkoholittomia cocktaileja.

Ensimmäisenä pöytään kannettiin ”Turkish summer”. Taivaallista jogurttia (pitää selvittää, mitä se oli), tuoreita marjoja ja tajunnanräjäyttävää itse tehtyä granolaa.

Pinaatin alta pilkistää ihana uppomuna.

Lämmin osuus ”Maroccan eggs” sisälsi uppomunan, chorizoa, pinaattia ja leipää. Täydellinen uppomuna ja ihanan mausteinen kokonaisuus!

Nämä kipot teki mieli nuolla puhtaaksi.

Koska vain Reissumies syö lihaa, meille tuotiin chorizon korvikkeeksi vastustamattomia falafel-palleroita ja suussa sulavia tahnoja.

Tuulihatut tarjoiltiin sympaattisista emalikipoista.

Brunssin heikoin lenkki oli jälkiruoka. Vaniljalla täytetyt tuulihatut eivät oikein toimineet. Niiden kanssa tarjoiltu lämmin suklaakastike oli hyvää, mutta jälkimaku oli tunkkainen. Tuulihattujen maku muistutti Reissumiehen mielestä piparkakkutalon ”liimaa”.

Sunnuntaibrunssilla oli yllättävän vähän väkeä, me ja pari muuta asiakasta.

Makeaa osuutta ja laskun loppusummaa lukuun ottamatta, brunssi oli mainio. Persoonallinen menu, viihtyisä sisustus ja hyvä palvelu vakuuttivat. Brunssimenut kuulemma vaihtelevat, eli Boulevard pitää testata pian uudestaan.

http://boulevardsocial.fi/

Pisteet / ruoka: 9

Pisteet / tunnelma: 9 + (bisromainen ja rento sisustus, Tomin ja Matin ravintoloista viihtyisin )

Positiivista: Cocktailit, granola, uppomunat ja pöytiintarjoilu.

Noottia: Jälkiruoka oli pettymys.

Erikoista: Babaganoush ja itse tehdyt falafelit.

Päivän puheenaiheet: Mimosan paluu!

2 kommenttia

Kategoria(t): Brunssit Helsingin keskustassa, Helsingin brunssit, Luksusbrunssit

Lapsiystävällinen Dylan panostaa määrään

Rauhallinen hetki ennen toisen kattauksen alkua.

Helsingin brunssivillityksen yksi syyllinen on Dylan. Arabianrannan bistrossa on tarjoiltu nälkäisille stadilaisille edukasta ja runsasta aamupalaa jo useamman vuoden, iso kiitos siitä!

Hyvää Dylanissa on lapsiystävällisyys, salaattivalikoimat ja rento fiilis. Mutta hinta ei ole enää niin edullinen, jos vertaa esim. Kallion paikkoihin, eikä tarjoilujen taso vakuuta.

Risuja Dylan saa palvelun puutteesta ja sekavasta alkuhässäkästä. Etukäteen varattu pöytä pitää etsiä itse, kassa on mutkittelevien jonojen takana ja ryysiksestä pöytien ympärillä tulee mieleen ruotsinlaivojen buffet.

Jälkkärit.

Osa salaateista toimi oikein hyvin – oma suosikki oli artisokka-perunasalaatti. Dylanin mustikkapiirakka oli mehevää ja maukasta, muistaakseni joku kehui myös suklaakakkua. Ja vaahtokarkit maistuivat taaperoille (ja minulle). Mutta perusasioissa on paljon viilaamisen varaa. Leipävalikoima on onneton, karjalanpiirakat ja röstiperunat maistuivat einekseltä, kahvi oli pahaa ja jogurtti mautonta – luultavasti myös rasvatonta.

Jättämällä rohkeasti jotain pois, panostamalla ruoan laatuun ja keksimällä ratkaisun alkuruuhkaan, saisi paikasta houkuttelevamman.

Dylanin isosisko Dylan Pink löytyy Pitäjänmäestä, onko se pikkusiskoa parempi?

Pisteet / ruoka: 6 +

Pisteet / tunnelma: 7 1/2

Positiivista: Lapsiystävällisyys ja perunasalaatti.

Noottia: Paha kahvi, huonot leivät ja ryysis.

Erikoista: Lapsille oma nurkkaus.

Päivän puheenaiheet: Lähestyvä loma!

Elovena

Ps. Kamera unohtui kotiin, siksi vain pari onnetonta kännykkäräpsyä.

http://www.dylan.fi/

Jätä kommentti

Kategoria(t): Helsingin brunssit

Tasokas Stockmannin F8 Tema

Salaatit olivat kauniisti esillä.

Helsingin Stockmannin yläkerran Fazerin ravintolamaailmaan piiloutuu brunssi, joka on hinta-laatusuhteeltaan yksi Helsingin parhaimmista ainakin kanta-asiakkaille. Tavallisesti 29 euroa maksava F8 Teman sunnuntaibrunssi nimittäin oli elokuisena sunnuntaina kanta-asiakastarjouksena vain 19,90.

Brunssin kohderyhmä vaikutti olevan kolmenkymmenen paremmalla puolen, eikä Kallion hipstereitä näkynyt. Ateriointia säesti jälleen pianomusiikki  tämä taitaakin olla jo jonkinlainen brunssitrendi. Myrskyluodon Maijaa ei sentään kuultu, kuten Palacessa, mutta Celine Dionin My Heart Will Go On ja kumppanit tahdittivat syömistä. Historialliseen Palaceen tosin pianomusiikki sopi paljon paremmin kuin tänne.

Itse brunssi oli kuin Stockmann itse: laadukas ja kauniisti aseteltu. Erityisesti jälkimmäisestä pointsit, näin kauniisti koristeltuja tarjoilulautasia ei ole brunssilla nähty.

Kauniit lihalautaset houkuttelivat jopa kasvissyöjää.

Alkuruokapöytä sisälsi salaatteja (vihersalaatti, kana-ceasar, tomaatti-mozzarella ja äyriäissalaatti), lohta ja vaikuttavan valikoiman lihaleikkeleitä chorizosta ilmakuivattuun kinkkuun. Vuohenjuusto, mansikat ja saksanpähkinät olivat sulassa sovussa omalla tarjottimellaan. Erityiskiitoksen mausta saivat äyriäissalaatti ja ilmakuivattu kinkku cantaloupe-melonin kera.

Alkupalat lautasella.

Pääruoka tarjoiltiin pöytiin ja vaihtoehtona oli paistettua lohta herkkusienikastikkeella, grillattua lampaan ulkofileetä ja sienirisottoa. Pääruoka tuppaa olemaan usein brunssin huonoin osuus, mutta ei täällä! Parmesanilla höystetty sienirisotto suli suussa ja myös lohi sai kiitosta. Lammas jäi tällä kertaa testaamatta.

Sienirisotto oli maukasta.

Brunssin kruunasi runsas juustolautanen, hedelmät ja Fazerin suklaa- ja mansikkakakku. Myös smoothieta ja suklaita löytyi jälkkäripöydässä. Voisin jälleen moittia mielikuvituksettomuudesta (suklaakakkua ja juustoja on joka brunssilla!), mutta onneksi pidän suklaakakusta ja juustolautanen oli harvinaisen tasokas manchegoineen ja viikunahillokkeineen.

Jälkkärismoothiet rivissä.

Miinusta tuli kuitenkin siitä, että juomat piti ostaa erikseen. Sekä mehu että kuohuviini maksoivat kolme euroa ja kahvista ja teestä joutui pulittamaan lähes yhtä paljon. Eikö mehun ja kahvin nyt pitäisi kuulua brunssin hintaan?

Pisteet / ruoka: 9

Pisteet / tunnelma: 8 (miljöö=tavaratalo)

Positiivista: Kaunis asettelu eli silmänruoka. Hyvät pääruuat. Kanta-asiakastarjous teki brunssista todella hintansa väärtin!

Noottia: Erikseen maksulliset juomat. Brunssi oli lopulta niin täynnä, että palvelua joutui odottamaan.

Erikoista: Pianisti kävi kysymässä, että eihän hän soita liian kovaa.

Päivän puheenaiheet: Edellisen päivän häät ja muita naisten juttuja (=suhteet).

Kakkukaksikko tähditti jälkiruokapöytää.

http://www.f8.fi/fi/tema/

-Flora

5 kommenttia

Kategoria(t): Brunssit Helsingin keskustassa, Luksusbrunssit

Voita lahjakortti Brasserie Kämpin sunnuntaibrunssille!

Brasserie Kämp.

Brunssipartio ylpeänä esittää, meidän ensimmäinen kilpailu!

Kesä ei ole vielä ohi (älkää antako hyisen kelin hämätä), mutta kysymys kuuluu, missä söit kesän parhaan brunssin tai aamiaisen? Kesämökillä, huoltoasemalla vai jossain meidän vinkkaamassa paikassa?

Jätä vastauksesi tämän postauksen perään. Palkintona arvomme kaikkien osallistuneiden kesken lahjakortin Brasserie Kämpin ihanalle luksusbrunssille. Kilpailu päättyy 15.8.

Onnea tasapuolisesti kaikille :)

103 kommenttia

Kategoria(t): Kilpailut

Vähähiilariset karppileivät testissä

Testileivät pakkauksissaan.

Karppauksesta on kohkattu viime aikoina kyllästymiseen asti, ja muoti-ilmiö on saanut elintarvikevalmistajat kehittelemään kilvan uusia tuotteita. Testasimme yhden aamiaispöytään sopivan uutuustuotekategorian, jollaista ei pari vuotta sitten vielä ollut olemassakaan – karppileivät.

Testiin valikoitui neljä lähikaupasta löytynyttä vaihtoehtoa: Porokylän leipomon Ruiskarppileipä, Fazerin Real Minihiilari, Vaasan Minihiilari ja Perheleipureiden Karppinen ruispala.

Lähtökohta testituotteille ei ollut kovin suotuisa: Elovena kertoi rakastavansa tuoretta leipää, joka on pehmeä sisältä ja rapea pinnalta, Flora puolestaan kertoi vastustavansa kaikkia elintarvikkeita, joita on keinotekoisesti muuteltu.

Ennakkoasenteista huolimatta pureuduimme karppileipien makuun ja sisältöön. Kolmen hengen raadin kesken syntyi hieman hajontaa, asteikoilla 1-5 (max 15) kovin korkeita pisteitä ei saanut mikään vaihtoehdoista.  Porokylän leipomon Ruiskarppileipä ja Vaasan Minihiilari jakoivat ykkössijan 8 pisteellä, kolmanneksi tuli Real Minihiilari 5 pisteellä ja täystyrmäyksen sai Perheleipureiden Karppinen ruispala (3 pistettä).

Myönnetään, testitulos oli hieman asenteellinen, mutta ei leipien maku ja ulkomuotokaan päätä huimannut. Keinotekoisuus puski voimakkaasti läpi. Ja oikeasti – kuka välttelee hiilareita, mutta syö mieluummin tilalla kasan E-koodeja? Luonnollinen ja laadukas ruoka rules! Tarkemmat testitulokset alla.

Karppaus ja hiilarit tuntuvat olevan päivän sanoja.

Ruiskarppileipä, Porokylän leipomon

Koostumus: 17,1 g proteiineja, 13,3 g hiilareita (100 grammassa)

– Voisin ostaa tätä, toimii varmaan hyvin paahdettuna. Auringonkukansiemenistä plussaa (Flora)

– Maku on hyvä (Reissumies)

– Ei heti arvaisi, että karppileipää. Tuoreleivän tuoksu. Ei säilöntäaineita, ei jää kauas tavallisesta ruisleivästä (Elovena)

Yhteispisteet: 3 + 3 + 2 = 8 pistettä

Real minihiilari, Fazer

Koostumus: 25 g proteiineja, 8,6 g hiilareita (100 grammassa)

– Haisee kuivuneelle juustolle, ei miellyttävä haju. Ei tarvita juustoa erikseen, koska se on leivässä mukana. (Flora)

– Voisiko taikanaan lisätä myös margariinin? (Reissumies)

– Tuoteseloste pitkä kuin nälkävuosi. Viittä eri E-koodia, paheksun! (Flora)

– Jyväisä & juustoinen, hyvin brändätty. (Reissumies)

– Tykkään, että näin paljon jyviä, mutta nihkeä koostumus, josta tietää, että on täynnä lisäaineita. Omituinen, rupeaisi ällöttämään, jos söisin kaksi palaa. En tykkää, että leipä on sitkeää, kuin purkkaa söisi. (Elovena)

– Ei tee mieli montaa palaa syödä. Hyvä ensivaikutelma, mutta into latistuu nopeasti. (Reissumies)

– Tulee mieleen huonolaatuiset, nahistuneet eväsjuustosämpylät, mitä koulussa oli. Ei ikinä uskoisi, että on Realia! (Elovena)

Yhteispisteet: 0 (erikoisluvalla asteikon alle) + 2 + 3 = 5 pistettä

Minihiilari, Vaasan

Koostumus: 15 g proteiineja, 16 g hiilareita (100 grammassa)

– Hyvä pehmeä koostumus, rouheinen suussa, helppo syödä. (Reissumies)

– Vähän kuin jyväinen paahtoleipä, mutta joku vähän outo, tunkkainen sivumaku. Epäselvä leipä! (Flora)

– Nihkeä, kuin maakellarissa ollut sateessa. Tulee mieleen, että voisiko joku tehdä karppaajille tuoreleivän? Maku on parempi kuin Realissa ja pellavansiemenet antavat purutuntumaa. (Elovena)

– Huteraa, tuntuu kuin sormi menisi läpi (Reissumies)

– Haastaa talouspaperin, kuin pesusieni! (Elovena)

Yhteispisteet: 4 + 2 + 2 = 8 pistettä

Karppinen ruispala, Perheleipurit

Koostumus:  11,3 g proteiineja, 18 g hiilareita (100 grammassa)

– En ostaisi. Jos odottaa ruispalan makua, pettyy. (Reissumies)

– Koostumus sama kuin normiruisleivässä, mutta tunkkainen maku. (Elovena)

– Miksi ruisleivässä on hiivaa? Ja lisäaineita? Julistan tämän pannaan! (Flora)

– Jotenkin mautonta, jauhoista ja kuivaa. (Elovena)

Yhteispisteet: 1 + 1 + 1 = 3 pistettä

1 kommentti

Kategoria(t): Testit

Tasapaksuhko Café Lasipalatsi

Lasipalatsin jälkkäripöytä.

Café Lasipalatsi tarjoaa brunssia lauantaisin ja sunnuntaisin klo 11-15 Helsingin ytimessä. Brunssi ei ollut missään nimessä huono, jos huonoksi ei tee se, että ei oikein mitään hyvääkään jäänyt mieleen. Toisin sanoen tasapaksu, perus, keskitason massaa. Mutta ihan kelpoa sellaista.

17 euron hintaan sai melko runsaan buffetin, joka sisälsi perusaamiaisen puurot, jogurtit ja myslit, pekonit ja nakit, leikkeleet, kurkut ja tomaatit, croissantit ja karjalanpiirakat. Alkupalapöytään kuului myös sieniä, kylmää perunasalaattia, katkarapuja ja fetasalaattia, mutta minkään näiden mausta ei hirveästi jälkipolville jäänyt kerrottavaa.

Perusmakuista perusbrunssimättöä.

Lämpimän ruuan pöydän kalapiirakka ja jonkinlaiset juustoiset punajuuripihvit sen sijaan olivat positiivisia yllätyksiä, samoin jälkiruokana ollut pähkinäinen suklaapiirakka sekä monipuolinen juustovalikoima. Mansikat olivat valitettavasti suoraan pakastimesta, vaikka on paras mansikka-aika, mutta ihan hyviä kuitenkin. Valitettavasti jälkiruokapöytään kuului myös keksejä suoraan kaupan hyllyltä – tällaiset voisi suosiolla jättää pois. Pähkinälajitelmasta, kuivatuista hedelmistä ja rahkasta sen sijaan plussaa.

Juomapuoleen kuului perushyvä kahvi, tee ja makea omenamehu, mutta vihreästä teestä joutui pulittamaan erikseen. Positiivista brunssissa on ehdottomasti sijainti, joka on yksi Helsingin parhaista. Sen sijaan linjastot olivat turhan tukkoisia ja ruuhka varsinkin alkuvaiheessa melkoinen.

Huono kuva, mutta hyvä punajuuriruokalaji.

Olen moneen kertaan jo peräänkuuluttanut buffetbrunsseihin laadukkaita raaka-aineita ja persoonallisuutta. Sen ei tarvitse olla kuin yksi loistava tai hieman erilainen ruokalaji ja jo jää brunssi mieleen. Café Lasipalatsissa ei valitettavasti näin käynyt. Hinta-laatu-suhde oli kuitenkin kohtuullinen, koska 30 euron brunsseihin ei toki voi verrata. Mieleenpainuvuudessa keskustan muut suunnilleen samanhintaiset paikat Kiila, Senaatin Hiili ja Ravintola Sunn sen sijaan vievät voiton.

Brunssin paras osa-alue.

Pisteet / ruoka: 7-

Pisteet / tunnelma: 7-

Positiivista: Vatsan saa täpötäyteen 17 eurolla.

Noottia: Hankala buffet-linjasto, jossa sai toden teolla taiteilla ruuhkassa.

Erikoista: Niin tavallista, ettei ollut mitään erikoista.

Päivän puheenaiheet: Yli vuoden kuulumiset, koska seuralaisteni viimeisestä näkemistä oli niin piiiitkä aika.

cafelasipalatsi.fi

- Flora

2 kommenttia

Kategoria(t): Brunssit Helsingin keskustassa, Helsingin brunssit