Pärnun parhaat ravintolat

Kahvila Mahedikin herkkusalaatti.

Vietin viime viikonlopun kylpytakissa Pärnun Tervise Paradis -hotellissa. Koska kylpylän ruokatarjonta oli aika onnetonta, livahdimme äidin kanssa kylille kahville ja syömään.

Si-Sin taivaalliset simpukat!

Kävimme illallisella Pärnun toiseksi parhaaksi ravintolaksi kehutussa Si-Si nimisessä italialaisessa. Hurmaava paikka, tosi ystävällinen palvelu ja hyvää ruokaa – suosittelen. Mikä parasta, kahden hengen lasku (kolme ruokalajia + viini ja kahvi) oli vain 60 euroa!

Parasta pääruoassa oli samettinen hernepyree.

Si-Sin Tiramisu oli herkkua, mutta pannacotta oli vielä parempaa!

Etukäteen olimme varanneet pöydän Villa Ammendesta – hotellina ja ravintolana toimiva upea jugendtalo. Valitettavasti Ammendessa oli kyseisenä iltana lipevän ruotsalaisen liikemiehen yksityistilaisuus ja tämän takia meidän pöytä oli katettu biljardisaliin! Nökötimme hetken liikemiehen (luultavasti charmantti ja rikas, eikä yhtään lipevä) bileiden kuokkavieraina biljardisalin nurkassa, mutta alkudrinkkien rohkaisemina marssimme ulos. Ensi kerralla uusi yritys, jos allekirjoittaneen vihaiseen palautteeseen vastataan. Mutta ei hätää, Pizzarestoran Steffani pelasti illan!

Lounas terassilla, Wine Piccadillyn mozzarellapiirakka.

Keskustasta löysimme pari ihanaa ja persoonalista kahvilaa, molemmat löytyvät Pühavaimulta. Wine Piccadilly on erikoistunut viineihin ja suklaaseen, mutta tiskillä on tarjolla myös suolaisia herkkuja. Testasimme mehevät kasvispiirakat – ja viinin. Äidin punajuuripiirakka oli tietysti parempaa, mutta pääsin annoskateudesta yli.

Sympaattinen Kahvila Mahedik.

Viinikahvilaa vastapäätä oleva Mahedik on Pärnun ensimmäinen luomukahvila. Houkuttelevien kakkujen ja leivosten lisäksi Mahedikista saa lounasta ja salaatteja.

Luomukahvilan seinillä oli värikästä taidetta.

Maistoin ihanaa avokado-juustosalaattia ja raikasta sitruuna-vadelmatorttua. Täällä näki turistien lisäksi myös paikallisia! Luomuherkkuja voi mutustella sisätiloissa tai paikan edessä olevalla terassilla. Kotoisa ja sympaattinen paikka.

Raikkaan kirpsakka sitruunapiirakka.

Tytärtään fiksumpi äiti oli varannut paluumatkalle pöydän laivan (Superstar) a la carte -ravintolasta. Suosittelen samaa kaikille Tallinnan paateilla seilaaville, ruoka oli hyvä ja pari tuntia hurahti hetkessä.

Ei hullummat maisemat.

Elovena

Ps. Otsikko lupaa niin paljon, että kommentoikaa ja kertokaa omat suosikkinne. Onko kukaan löytänyt Pärnusta hyvää brunssia?

Advertisement

Persoonallisen brunssin metsästys

Taivaallinen french toast the Butler and Chefissä.

Tervehdys tuttu ja ah, niin rakas keväinen Suomi. San Franciscon seikkailut ovat takana ja on aika taas perehtyä täysillä kotimaan brunssitarjontaan. Mutta sitä ennen vielä katsaus Kalifornian brunsseihin.

Olemme blogissa jo aiemmin peräänkuuluttaneet Helsingin brunsseilta persoonallisuutta. Miksi aina samat leikkeleet, mehut ja jogurtit? Brunssipaikkatarjonnan laajetessa myös Suomessa pitää alkaa erottautua joukosta. Ilokseni bongasin, että Cantina West on alkanut tarjoamaan meksikolaista sunnuntaibrunssia hintaan 19,90 €. Eläköön, pitää pian mennä testaamaan muun muassa tortilloja ja marinoituja chilejä tarjoava buffet!

Helsinkiläisravintolat voisivat ottaa mallia maailmalta, vaikka jenkkien länsirannikosta, jossa brunsseja ja aamiaisia löytyy joka lähtöön. Tosin brunssianalyysin tuloksena täytyy sanoa, että buffetteja on kovin vähän, suurin osa brunsseista on á la carte -perustaisia. Paikallisilta kuulin, että buffet-brunsseja on ollut ”joskus aikoja sitten”. Ilmeisesti brunssitarjonnallakin on evoluution kaarensa, jonka alkupäässä on noutopöydät, ja tämänhetkinen normi on tilata erilaisia kananmuna- ja pannukakkuannoksia listalta.

Ranskaisen kahvilan tunnelmaa.

The Butler and Chef on ihana ranskalaistyylinen pieni kahvila San Franciscon viehättävässä South Parkissa, joka oli 90-luvulla dotcom-buumin keskus. Kahvila on listattu kaupungin parhaisiin brunsseihin ja voin allekirjoittaa: kahden kerran kokeilulla brunssi meni ruokansa puolesta brunssikokemusteni kirkkaaseen kärkeen.

Elämäni paras Eggs Benedict ja Belgian Waffles.

Butler & Chefin lista on suht yksinkertainen ja sisältää niin ranskalaistyyppisiä herkkuja (mm. crepes) kuin amerikkalaisempaa tarjontaa.  Listalta kokeilin suussasulavaa Eggs Benedictiä kylmäsavulohen kera, rapeita Belgian Waffleseja banaanilla sekä mielettömän paksua ja pehmeää French Toastia tuoreilla mansikoilla. Brunssin kruunasi luomuappelsiinimehusta tehty mimosa. Jos etsit San Franciscossa brunssipaikkaa, älä epäröi mennä tänne! Paikkaan saattaa joutua hieman jonottamaan, mutta se kuuluu asiaan kaikissa parhaissa brunssipaikoissa SF:ssa. Simppeli kaava: ei jonoa – paikka ei ole loistava!

Paksu, mutta ah, niin mehevä French Toast.

Käväisin viikonloppulomalla myös Los Angelesissa ja päädyimme brunssittelemaan Santa Monicaan, paikkaan nimeltä Huckleberry Cafe. Lähellä kuuluisaa biitsiä sijaitsevassa kahvilassa näkyi losangelaisten innostus terveelliseen ruokaan. Oma annokseni, uppopaistetut kanamunat vihanneksilla oli jopa hieman liian suolaton ja kaverin muna-pekoni oli piilotettu valtavan rucolakasan alle. Toisen kaverini granola, jugurtti ja marjat -annos näytti herkulliselta.

Huckleberry Cafen uppomunat vihanneksilla.

Paistettua munaa, pekonia ja rucolaa.

Granola on vakkariaamiainen USA:ssa.

Yksi mieleenpainuvimmista brunssikokemuksista reissussa oli dim sum -brunssi  lähellä Golden Gate Parkia South Sea Seafood Villagessa. Yleensähän tähän kiinalaiseen ruokailutapaan kuuluu, että tarjoilijat tuovat kärryissä tarjolle pieniä annoksia sisältäviä lautasia, josta valitaan sitä mukaa, mitä keittiöstä valmistuu. Valitut annokset leimataan pöydässä olevaan korttiin ja lopuksi maksetaan. Vähän kuin yllätyksellinen buffet paikalla istuen.

Dim sum -herkkuja.

Tällä kertaa systeemi oli kuitenkin sellainen, että yhdeksän hengen seurueemme merkkasi menuun etukäteen, mitä annoksia halutaan. Jotenkin merkkausvaihe lähti hieman lapasesta, koska tulimme tilanneeksi 46 eri ruoka-annosta. Lopputuloksena meno meinaisi äityi koomiseksi, kun ruuan tulo pöytään ei tahtonut loppua ollenkaan.

South Sea Seafood Villagesta olisi saanut todella tuoretta kalaa.

Lautaset tyhjenivät nopeasti herkuista, mutta lautasia riitti…

Pelastukseni olivat liukkaat syömapuikot, jolla en yksinkertaisesti saanut syötyä liukkaita dumplingseja ja muita nyyttejä niin nopeasti, että olisin tullut ähkyyn. Herkullisiin parsoihin tarttuminen oli lähes mahdotonta. (Järjestetäänköhän jossain ”näin syöt liukkailla syömäpuikoilla” -kursseja?) Ruoka oli joka tapauksessa herkullista ja ensikosketukseni dim sumiin sai odottamaan lisäkokemuksia. Saako Helsingistä oikeaa dim sumia, tietääkö kukaan?

Aasialaistyyppisiä brunsseja odotellaan nyt siis vain Helsinkiin, mutta odottaessa voi vaikka vähän matkustella lisää.

-Flora

New York – täydellisten brunssien kaupunki

Buttermilkin herkkusienimunakas.

Iso Omena on aamupalaihmisen taivas. Ravintolatarjonta on huikea ja melkein kaikki kuppilat tarjoavat myös aamiaista ja brunssia.

Viikossa ei valitettavasti ehtinyt testata kuin muutaman brunssin, yhtenä päivänä kaksi!

Bellini ja bloody marry.

New Yorkin ruokablogeissa ei kohista turhaan Buttermilk Channelista. Brooklynin vehreässä Carroll Gardenissa sijaitsevan ravintolan brunssi oli jonottamisen arvoinen. Kotoisa ravintola oli sunnuntaipäivällä terassia myöden täynnä, mutta odotuksen jälkeen saimme paikat baaritiskiltä. Hurraa!

Buttermilkin purilainen.

Brunssi alkoi tietysti drinkeillä, neidille belliini ja herralle tujakka bloody mary. Pääruoaksi testasin munakokkelin paahdettujen herkkusienten, pinaatin ja vuohenjuuston kera. Täydellinen kypsyys ja mitä makuja! Seuralaisen burgeri sai myös kehuja. Jälkiruoaksi teki mieli tilata koko makeiden sorttien lista, mutta päädyin ”pieneen” pannukakkuannokseen. Tunnelmalle, palvelulle ja ruoalle täysi kymppi!

http://www.buttermilkchannelnyc.com/

Lohileivät ja muita Penelopen herkkuja.

Midtownin helmi Café Penelope sijaitsi kätevästi lähellä meidän hotellia. Koska brunssi oli niin hyvä, palasimme tänne uudestaan aamupalalle. Sympaattisessa kahvilan, baarin ja leipomon hauskassa sekoituksessa söin lohta, uppomunia ja yrttikastiketta paahtoleivällä. Superhyvä leipä. Maistoin myös avecin valepekonilla täytettyä BLT-leipää. Nerokasta!

Vege BLT.

Aamiaisella testasin jännittävän Penny Egg Sandwichin; munakasta, paikallista juustoa ja pestoa croissantin välissä. Ihanan rasvaista! Hurmaava brunssibaari saa ehdottomasti toisen kympin.

Penelopen porkkanakakku, viimeisen aamun pikkujälkkäri.

Penelopen omenasiideri-mimosaa ja granaattiomena-belliniä teki mieli tilata toiset. Ei kehdattu.

http://www.penelopenyc.com/

Kolmas aamupala- ja brunssipaikka oli jo viime visiitillä hyväksi havaittu Sarabeth’s Keskuspuiston laidalla. Kaikkien muidenkin New Yorkin ravintoloiden tapaan palvelu oli superystävällistä ja kaikki tarjoiltiin pöytiin.

Munakkaissa pitäisi olla aina parsaa.

Parsalla, paprikalla, purjolla ja vuohenjuustolla täytetty frittata oli täydellistä. Jälkiruoaksi tilasin verisuonitaudin pelossa ison kulhon tuoreita hedelmiä ja marjoja.

Miehen tukevampi setti, perunaa ja makkaraa.

Tyylikäs ravintola oli meidän testaamista paikoista kallein, mutta sijaintiin nähden edullinen. Brunssin jälkeen kävelimme tien yli Keskuspuistoon. Ruoalle taas kymppi, mutta tunnelmassa Sarabeth’s häviää vähän edellisille.

http://www.sarabethscps.com/

Lauantain bonusbrunssi Sohossa.

Lopuksi vielä New Yorkin brunssikierroksen tärkeimmät huomiot. Kuumin brunssitrendi juuri nyt: luomumunat. Varastetaan Suomeen: brunssidrinkit (klassikot & tuunatut versiot), pöytiintarjoilu, valepekoni ja kananmunan monipuolinen käyttö (uppomunat, kokkelit, munakkaat…).

Kuinka kauan pitää kärvistellä, että pääsen New Yorkiin uudestaan. I ❤ New Yorkin brunssit.

Elovena

Pst. Etsiikö joku brunssikriitikkoa Amerikkaan?

New Yorkin paras brunssipaikka

Iheartbrunch.com. on yksi monista New Yorkin brunssiblogeista.

Flora onnellinen on saanut maistella alkuvuoden San Franciscon pulleita pannukakkuja. Parin viikon päästä Elovena kirmaa lettujen, bageleiden ja muiden herkkujen perässä samalle mantereelle, New Yorkiin!

Kuukausia kestäneen täydellisten ravintoloiden, cocktailbaarien ja brunssipaikkojen metsästyksen jälkeen näyttää siltä, että viikko ei riitä mihinkään. Paikallisten ruoka- ja brunssiblogien tutkiminen on saanut pään pyörälle.

Auttakaa hädässä, mikä on New Yorkin paras brunssipaikka? Prune, Buttermilk Channel vai Egg? Myös muut ravintolavinkit otetaan nälkäisenä vastaan.

Kuva napattu täältä: http://iheartbrunch.com/

Överibuffet Vegasin malliin

Pääruokalautaseni, mimosa ja muut juomat kuuluivat hintaan!

Flora jatkaa täällä Amerikan länsipuolen valloitusta ja viikonloppuna Las Vegasissa oli aivan välttämätöntä käydä testaamassa perinteinen kasinohotellin brunssibuffet. Perinteinen sen vuoksi, että kuulemma kasinoasiakkaat on jo vuosikymmeniä yritetty saada pysymään pelikoneiden ääressä tarjoamalla ilmaista tai lähes ilmaista ruokaa ja juomaa. Muinoin naurettavan runsaat buffet-pöydät ovat maksaneet vain pari dollaria, mutta ei nytkään hinta 28 dollaria huimannut päätä tarjontaan nähden. Kasinohotelli MGM Grandin Buffetia voisi nimittäin kuvailla sanalla runsas. Vegasia ylipäätään voisi kuvailla yhdistelmällä aikuisten huvipuisto kohtaa amerikkalaisen kulutushysterian ja ruotsinlaivan potenssiin kymmenen, mikä sinänsä teki paikasta ihan nähtävyyden.

Mutta takaisin brunssiin. Parinkymmenen euron hintaan sai pääsyn tarjontaan, joka sisälsi pöytäkaupalla noutopöytiä. Yhden ihmisen oli mahdotonta edes maistaa kaikkea tarjontaa tai edes puolta siitä. Tai no, näin kyllä paikalla sellaisia amerikkalaisia mässääjiä, että ehkä se on mahdollista. Tarjontaan kuului muun muassa pitsaa, tacoja, munakas omavalinteisella täytteellä, lihaa, kaloja, salaatteja, tapaksia, pannukakkuja ja vohveleita, paahtoleipää ja bageleita, erilaisia pastoja, paistettuja vihanneksia, perunoita, mac and cheeseä, perunamuusia ja kastikkeita. Ja jälkiruuaksi jäätelöä tai pehmistä, karkkia, muffinsseja, erilaisia leivoksia, vanukkaita ja omenapaistosta. Ja tämä siis muun muassa. Myös juomat kuuluivat hintaan brunssidrinkkeineen, itse join perinteisen mimosan. Iso osa ruuasta oli melkoista mättöä, mutta joukosta löytyi herkkupalojakin. Panostin erityisesti jälkiruokapuoleen, joka oli ehdottomasti noutopöydän kermaa. Annetaan kuvien puhua puolestaan.

Jälkiruokavalikoima. Saattoi hieman mennä överiksi.

Buffetin grande sisääntulo. Tyyli oli hieman kasaria.

Munakkaan täytteet sai valita tästä ja katsoa, kun kokki pyöräyttää omeletin.

Tacoja lisukkeineen.

Lihasta sai pyytää haluamansa palan.

Kalapöytä, buffetin parhaimmistoa.

Tottahan toki brunssilla pitää pitsaa olla!

Leipävalikoima.

Salaatteja löytyi moneen lähtöön.

Jonkinlaista mättöosastoa, en maistanut.

Pieni osa yhdestä linjastosta ja näitä riitti.

Vaahtokarkkeja jälkiruuaksi?

Herkullisia pieniä leivoksia.

Lisää pikkuleivoksia ja -annoksia.

Brunssibuffetin ehdoton hyvä puoli oli se, että ruokaa tuli koko päivän tarpeisiin ja jaksoi katsella Vegasin ihmeitä. Tosin tällaisia övereitä en kyllä suosittele kenellekään kuin korkeintaan kerran vuodessa.

San Franciscossa brunssi on elämäntapa

San Franciscon Alamo Square ja The Painted Ladies.

Minä, eli Flora sain ilokseni mahdollisuuden viettää kevään San Franciscossa. Brunssipartiolaisena tuntui, kun olisi kotiin tullut, sillä brunssi kuuluu vankkumattomana osana kalifornialaiselämäntyyliin. Kuukauden aikana olen ollut brunssilla / aamiaisella jo trendikkäässä Hayes Valleyn kaupunginosassa, lähellä pääaukio Union Squarea, Piilaakson sydämessä Palo Altossa, kollegani kotona ja budhalaisen temppelin pihalla.

Kaupungin jokainen ravintola ja kuppila tuntuu tarjoavan jonkinlaista brunssia tai aamiaista eli paikoista ei totisesti ole pulaa. Myös ystävien tapaaminen viikonloppuisin tuntuu aina liittyvän tavalla tai toisella brunsseihin. Tähän suuntaan ollaan onneksi menossa Helsingissäkin, mutta matkaa täkäläiseen brunssikulttuuriin on vielä.

Hayes Valleyssa sijaitseva Stacks tarjosi valtavia aamiaislautasia ja pannukakut olivat ravintolan ykkösjuttu aamiaisella. Paikka oli ilmeisen suosittu, sillä jono ulottui pihalle asti. Oma annokseni Stacks Yogurt Sunday oli menun kohdassa ”terveelliset aamiaiset”, mutta voisinpa väittää tähän vastaan. Paikka on kuuluisa valtavista pannukakkupinoistaan.

Stacks Yogurt Sundayhin kuului jugurttia, hedelmiä, mysliä, pähkinöitä ja bagel.

Nämä pannukakkuannokset eivät edes olleet suurimpia listalla.

Aivan keskustassa sijaitseva Honey Honey Cafe & Crepery oli meluisa paikka eikä ruokakaan – pestocrepes hedelmillä – jättänyt kerrottavaa jälkipolville.

Crepes oli täytetty juustolla ja pestolla.

Valitettavan kuivahkoja olivat pannukakut myös Palo Alto Creamery Fountainissa, mutta annos jenkkityyliin valtava.

Pannukakut ovat kansallinen brunssiruoka nro 1.

Sen sijaan brunssi Berkeleyssä Wat Mongkolratanaram -budhalaistemppelin pihalla oli suorastaan elämys! Keskellä omakotitaloaluetta sijaitseva temppeli on kuulemma jo vuosia kerännyt varoja toimintaansa sunnuntaibrunssilla. Brunssi on niin suosittu, että kannattaa varautua jonottamiseen ja paikan metsästämiseen pihan pitkistä pöydistä. Ensin piti jonottaa vaihtamaan rahaa ”tokeneihin”, jonka jälkeen jonotettiin itse ruokaa. Tokenit toimivat maksuvälineinä ja kylttien mukaan niiden antaminen oli vapaaehtoista ”lahjoituspohjalla”. Tällainen systeemi on ilmeisesti jonkinlainen keino kiertää viralliset säädökset.

Pieni ja sievä budhalaistemppeli.

Yksi "token".

Brunssitungosta temppelin pihalla.

Ruoka oli erittäin maukasta, kotona tehdyn oloista thai-ruokaa, ja paikan päällä oli eri linjastot liha- ja kasvissyöjille sekä jälkiruualle. Ruuan valinta omalta osaltani meni arpomiseksi, koska en tiennyt yhtään, mitä kasvislinjaston kaukalot sisälsivät, mutta päädyin ottamaan keltaista currya tofulla, jotain kurpitsaa sisältävää sekä nuudeleita. Annos oli niin iso, että se meinasi valua lautaselta ulos ennen kuin pääsin pöytään. Jälkiruuaksi maistelin erinomaisia kookospannukakkuja ja ”frittereitä”. Kaiken kaikkiaan mahtava kokemus auringon paistaessa, tällaisen varojenkeräystavan voisi tuoda myös Suomeen! Asiantuntevamman ruoka-arvion brunssista voit lukea täältä.

Kasvisruokalinjasto.

Oma annokseni näytti tältä.

Lihansyöjän annos.

Jälkiruoka oli suussasulavaa.

Seikkailu San Franciscossa jatkuu ja lisää brunssikuulumisia toivottavasti on luvassa myöhemmin. Brunssipartio on muuten nyt myös Facebookissa, kaikki tykkäämään sivustamme.

Kasvissyöjän lipsahdus

Brunssi sisilialaisittain.

Netti ei toiminut mökillä ja muiden hölmöjen tekosyiden takia kesäloman parhaat palat tulevat pienellä viiveellä. Brunssipartio lupaa ryhdistäytyä. 

Paras lomani ikinä alkoi appelsiinipuiden ja viiniköynnösten keskellä – IHANASSA Sisiliassa. Saapasmaa on kulinaristien suosikki, mutta aamupalaksi paikallisille riittää tuju espresso tai taidolla valmistettu cappuccino.

Parhaan ”brunssin” söin Giardini Naxoksen (söpön nuhjuinen kalastajakylä) rantakadun kahvilassa.  Tuorepuristetun appelsiinimehun ja cappuccinon lisäksi luulin tilaavani tomaatti-mozzarellaleivän, mutta rapean maalaisleivän lisukkeina oli juuston ja tomaattosten lisäksi komea läjä ilmakuivattua kinkkua. Normaalisti en syö lihaa, mutta nyt oli pakko maistaa. Ensin ihan pikkupala. Sitten vähän lisää. Oi oi, aion repsahtaa toistekin!

Lisää!

Sisilian jälkeen lomailu jatkui Juhlamokkamaassa. Oman mökin lisäksi kesän parhaat aamiaiset söin Fiskarsissa ja Porissa – Kirjurinluodun jazzpiknikillä.

Ruukin Vintti B&B

20-luvulla Fiskarsin työläisperheiden kotina toiminut Ruukin Vintti on nykyään sympaattinen Bed & Breakfast. Huoneen hintaan kuului Luomu-aamupala, jonka saa nauttia joko kaikille vieraille yhteisessä tuvassa tai maalaistalon idyllisessä pihapiirissä.

Luomua lautasella.

Tarjolla oli muun muassa tuoretta leipää, vihanneksia (Luomua lähitiloilta), juustoa, jogurttia ja muroja. Simppeli setti oli hyvä ja maukas – erityispisteet punaisen mökin tunnelmalle. Fiskarsissa kannattaa piipahtaa myös PetriS Chocolate Room nimisessä kahvilassa, mums!

Petris Chocolate Roomin taivaallinen juustokakku!

Kesäloman tyylikkäimmän piknikbrunssin söin laatunaisten kanssa Kirjurinluodolla. Tällä kertaa viltille (muovilla vuorattu lakana) ilmestyi nyyttikestihengessä risotolla täytettyjä munakoisorullia, tortilla-munakasta, feta-kasvispiirakkaa, hedelmiä, mozzarellaleipiä, juustokakkua, semifreddoa ja kuohuvaa.  Hyvää musiikkia, loistavaa seuraa ja paljon herkkuja – täydellistä.

Brunssipartion syyskausi starttaa muuten ensi lauantaina, uusia aamupalajuttuja on siis tulossa pian.

Elovena

PS. Käykää testaamassa Kalasataman ihana Ihana-kahvila.

Nevsky Grand Hotel – hotelliaamiainen itänaapurissa

Vaikuttava Verikirkko

Ehdin melkein kolmen vuosikymmenen ikään siten, että oli matkustellut ympäri maailmaa, mutta kaikkia naapurimaita ei kuitenkaan ollut käytyjen maiden listalla. Viimeinen eli äiti-Venäjä tuli vihdoin kuitattua kesäloman aloituksena. Historiaa pursuavaan Pietariin matkustimme Allegro-junalla, jota voi muuten todella suositella! Ainoastaan kolme ja puoli tuntia sekä puolenkymmentä passitarkastusta ja on Venäjän helmen keskustassa.

Itänaapurin herkuista tiedossa olivat blinit, pelmenit ja borsch-keitot, mutta ennalta en tiennyt, mitä itänaapurissa syödään aamiaisella. Lähellä Pietarin pääkatua Nevski Prospektia sijaitsevan Nevski Grand Hotellin aamiaispöydässä ei ollut vodkaa tahi suolakurkkuja, vaan melko perinteinen hotelliaamiainen: leivät, kananmunat, leikkeleet, pekonit ja corn flakesit olivat tarjolla kera kahvin, teen ja tuoremehun.

Nevsky Grand hotelin aamiaisestetiikkaa

Jotain spesiaalia pöydästä sentään löytyi: ensinnäkin kaikki salaatit lilluivat enemmän tai vähemmän jossain liemessä, joiden maku oli hyvä epämiellyttävästä ulkonäöstä huolimatta. Liemi ei ollut etikkainen, vaan pehmeä, smetanamainen.

Toiseksi tarjonnassa oli todella panostettu makeisiin herkkuihin: juustokakkua, itävaltalaisia strudel-leivonnaisia täytettynä omenalla tai vuohenjuustolla ja mansikalla, kahta eri laatua pannukakkua sekä makeaa croisanttia. Makea leivostarjonta paikkasi niukan leipätarjonnan, johon kuului yksinkertaisesti paahtoleipä.

Ruskea oli hotellin väri

Myös lämpimän ruuan tarjonnassa löytyi, erilaisia munakkaita, makkaroita ja lämpimiä kasviksia löytyi metallisten kupujen alta. Tuorepuolessa oli toivomisen varaa: omenalohkot ja appelsiinisiivut eivät täyttäneet vihreäntarvettani.

Yllättäen aamiaispöydän parhaaksi osaksi nousi puuro, joka nousi kaikkien aamiaiskokemusteni puuro top kolmoseen. Pehmeä, melkein vellimäinen ohrapuuro ei tarvinnut seurakseen kuin voisilmän. Kuka tiesi, että itänaapurissa osataan tehdä suussa sulavaa puuroa? En minä ainakaan.

Aamiaisjälkkäri

Pisteet / ruoka: 7  1/2
Pisteet / tunnelma: 7
Papukaijamerkki: Puuro suli suuhun ja jälkiruuissa löytyi
Noottia: Leipävalikoima ja tuoreiden vihannesten ja vihannesten niukka määrä
Erikoista: Erikoista se, että kaikki kauhean tavallista. Missä venäläisyys? Vähintään blinejä ja kaviaaria olisi pitänyt olla tarjolla 🙂

– Flora

Maratoonarin aamiainen: Tukholman Mornington hotel

Mornington hotel on kätevästi piilotettu loistavalle sijainnille keskelle Östermalmia eli Tukholman ”Eiraan”. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään ökypaikka, vaan kodikas keskisuuri hotelli, jonka sisustuserikoisuutena ovat kirjat, niin hotellin aulassa kuin huoneissakin.

Paikka oli varustettu myös erinomaisella aamiaistarjonnalla: pöydästä löytyivät tuoreet sämpylät, croissantit hilloineen ja brie-juustoineen, perinteiset leikkeleet ja vihannekset sekä kananmunat, pekonit, jogurtit, hedelmät ja myslit. Erikoisuutena oli letut kermavaahdolla ja mansikkahillolla, jotka maistuivat mummon tekemiltä: kokki oli selvästi vääntänyt ne yksitellen lettupannulla. Lisäksi tarjolla oli taivaallista tuorepuristettua appelsiinimehua ja smoothieta, joka kylläkin maistui enemmän vedellä jatketulta marjajogurtilta. Jälkkäripuolen kruunasivat pienet, täyteläiset brownie-kuutiot.

Ensimmäisenä aamuna Flora ja kaverit eivät kuitenkaan saaneet vielä nauttia täysin siemauksin aamiaispöydän antimista, koska tarkoituksena oli juosta parin tunnin päästä 42 kilometria Tukholman perinteikkäällä reitillä. Sen sijaan pöydässä näkyi mm. Suomesta tuotua pussipuuroa ja mehukeittoa, paahtoleipää, näkkileipää sekä maustamatonta jogurttia ja hedelmiä. Pisteet keittiölle, joka taikoi myös pyynnöstä kaurapuuroa eräälle seurueesta, joka ei ollut varautunut puuropussilla. Optimaalisen hiilihydraattitankkauksen takia myös määrät olivat tarkkoja. Itse söin kaksi näkkileipää juustolla ja vihanneksilla, maustamatonta jugurttia, hedelmiä ja hieman mysliä sekä lasin smoothieta ja lasin appelsiinimehua.

Maratonin lisäksi aamiaispuheenaiheena oli se, mitä HUOMENNA aiotaan syödä. Turhaan ei oltu tiukkana, sillä annokset siivittivät maaliin asti koko porukan ja seuraavana aamuna päästiin santsaamaan kunnolla.

Aamiainen ennen maratonia

Kuva on harmaa, kuten hiilaritankkaukseen tähtäävä aamiainenkin.

Aamiainen maratonin jälkeen

Maratonin jälkeen ja tästähän puuttuu vielä täysin jälkkärit.

Pisteet / ruoka: 8

Pisteet / tunnelma: 8

Papukaijamerkki: Itse tehdyt letut ja ekstrana loihdittu puuro

Noottia: Ruuhkainen noutopöytäalue

Erikoista: Hirveä jännitys ensimmäisenä aamuna, kun edessä oli elämän ensimmäinen kokopitkä maraton

Päivän puheenaiheet: Ensimmäisenä aamuna spekulaatiot mm. kilometrivauhdista ja riittävästä vaseliinin määrästä hiertymien estämiseksi. Toisen aamuna euforiset huudahdukset ”Ei ole todellista, että se on ohi” ja ”Nyt syödään niiiin paljon!”

Brunssi SATC-tyyliin: Essex Restaurant

Odottamisen arvoinen pöytä.

Flora käväisi maaliskuussa New Yorkissa ja eksyi – kiitos Jersey Cityssa asuvan ystävänsä – brunssille aidon ”newyorkerin” tapaan. Manhattanin Lower East Sidella sijaitseva Essex Restaurant näytti ulospäin tehdasrakennukselta, mutta ulko-oven takaa paljastui täpötäysi sali, joka oli jaettu kahdella parvella sijaitseviin pöytiin ja baaritiskialueeseen. Kummallista kyllä, vaikka neighbourhoodissa muuten asustelee varsin värikästä väkeä, oli brunssipaikassa aivan samasta puusta veistettyjä valkoisia kaksvitosia, jotka siemailivat mimosa-drinkkejä pöytää odottaessa.

Vaikka koko tila oli aivan täynnä ihmisiä, joutui kolmen hengen seurueemme odottamaan pöydän vapautumista vain puoli tuntia. Ja mikä brunssi se olikaan! Noin 20 dollarin hintaan kuului vapaavalinnaisen ruokalautasen ohelle kolme drinkkiä, jotka sai valita valikoimasta bloody mary, mimosa ja screwdriver, joka sisälsi puoli lasia vodkaa ja appelsiinimehua. Aika alkoholipainotteisia nämä jenkkibrunssit, mutta ei ollut ruuassakaan valittamista!  Oma valintani oli tuore scone kylmäsavustetulla lohella, sipulilla ja tomaatilla sekä tuoreet hedelmät. Vaihtoehdoissa olisi löytynyt pannukakuista munakkaisiin.

Lopputuloksena oli seitinohut iltapäiväkänni, mutta kerrankos sitä lomalla 🙂

Essex Restaurant täynnä brunssikansaa vielä klo 16 iltapäivällä

Essex Restaurant on näköjään myös valittu Diners’ Choice -voittaja vuosimallia 2011. Mm. tämä selviää paikan nettisivuilta.

Pisteet / ruoka: 9
Pisteet / tunnelma: 10
Papukaijamerkki: Tuntui kuin olisi ollut Sinkkuelämää-kulisseissa, laaja ruokavalikoima, halvat drinkit
Noottia: Pieni tila isolle ihmismäärälle
Erikoista: Piilotettu sijainti, tänne ei eksy vahingossa
Päivän puheenaiheet: New York, New York, New York!