Rauhallinen hetki ennen toisen kattauksen alkua.
Helsingin brunssivillityksen yksi syyllinen on Dylan. Arabianrannan bistrossa on tarjoiltu nälkäisille stadilaisille edukasta ja runsasta aamupalaa jo useamman vuoden, iso kiitos siitä!
Hyvää Dylanissa on lapsiystävällisyys, salaattivalikoimat ja rento fiilis. Mutta hinta ei ole enää niin edullinen, jos vertaa esim. Kallion paikkoihin, eikä tarjoilujen taso vakuuta.
Risuja Dylan saa palvelun puutteesta ja sekavasta alkuhässäkästä. Etukäteen varattu pöytä pitää etsiä itse, kassa on mutkittelevien jonojen takana ja ryysiksestä pöytien ympärillä tulee mieleen ruotsinlaivojen buffet.
Jälkkärit.
Osa salaateista toimi oikein hyvin – oma suosikki oli artisokka-perunasalaatti. Dylanin mustikkapiirakka oli mehevää ja maukasta, muistaakseni joku kehui myös suklaakakkua. Ja vaahtokarkit maistuivat taaperoille (ja minulle). Mutta perusasioissa on paljon viilaamisen varaa. Leipävalikoima on onneton, karjalanpiirakat ja röstiperunat maistuivat einekseltä, kahvi oli pahaa ja jogurtti mautonta – luultavasti myös rasvatonta.
Jättämällä rohkeasti jotain pois, panostamalla ruoan laatuun ja keksimällä ratkaisun alkuruuhkaan, saisi paikasta houkuttelevamman.
Dylanin isosisko Dylan Pink löytyy Pitäjänmäestä, onko se pikkusiskoa parempi?
Pisteet / ruoka: 6 +
Pisteet / tunnelma: 7 1/2
Positiivista: Lapsiystävällisyys ja perunasalaatti.
Noottia: Paha kahvi, huonot leivät ja ryysis.
Erikoista: Lapsille oma nurkkaus.
Päivän puheenaiheet: Lähestyvä loma!
Elovena
Ps. Kamera unohtui kotiin, siksi vain pari onnetonta kännykkäräpsyä.
Brunssipartio 