Persoonallisen brunssin metsästys

Taivaallinen french toast the Butler and Chefissä.

Tervehdys tuttu ja ah, niin rakas keväinen Suomi. San Franciscon seikkailut ovat takana ja on aika taas perehtyä täysillä kotimaan brunssitarjontaan. Mutta sitä ennen vielä katsaus Kalifornian brunsseihin.

Olemme blogissa jo aiemmin peräänkuuluttaneet Helsingin brunsseilta persoonallisuutta. Miksi aina samat leikkeleet, mehut ja jogurtit? Brunssipaikkatarjonnan laajetessa myös Suomessa pitää alkaa erottautua joukosta. Ilokseni bongasin, että Cantina West on alkanut tarjoamaan meksikolaista sunnuntaibrunssia hintaan 19,90 €. Eläköön, pitää pian mennä testaamaan muun muassa tortilloja ja marinoituja chilejä tarjoava buffet!

Helsinkiläisravintolat voisivat ottaa mallia maailmalta, vaikka jenkkien länsirannikosta, jossa brunsseja ja aamiaisia löytyy joka lähtöön. Tosin brunssianalyysin tuloksena täytyy sanoa, että buffetteja on kovin vähän, suurin osa brunsseista on á la carte -perustaisia. Paikallisilta kuulin, että buffet-brunsseja on ollut ”joskus aikoja sitten”. Ilmeisesti brunssitarjonnallakin on evoluution kaarensa, jonka alkupäässä on noutopöydät, ja tämänhetkinen normi on tilata erilaisia kananmuna- ja pannukakkuannoksia listalta.

Ranskaisen kahvilan tunnelmaa.

The Butler and Chef on ihana ranskalaistyylinen pieni kahvila San Franciscon viehättävässä South Parkissa, joka oli 90-luvulla dotcom-buumin keskus. Kahvila on listattu kaupungin parhaisiin brunsseihin ja voin allekirjoittaa: kahden kerran kokeilulla brunssi meni ruokansa puolesta brunssikokemusteni kirkkaaseen kärkeen.

Elämäni paras Eggs Benedict ja Belgian Waffles.

Butler & Chefin lista on suht yksinkertainen ja sisältää niin ranskalaistyyppisiä herkkuja (mm. crepes) kuin amerikkalaisempaa tarjontaa.  Listalta kokeilin suussasulavaa Eggs Benedictiä kylmäsavulohen kera, rapeita Belgian Waffleseja banaanilla sekä mielettömän paksua ja pehmeää French Toastia tuoreilla mansikoilla. Brunssin kruunasi luomuappelsiinimehusta tehty mimosa. Jos etsit San Franciscossa brunssipaikkaa, älä epäröi mennä tänne! Paikkaan saattaa joutua hieman jonottamaan, mutta se kuuluu asiaan kaikissa parhaissa brunssipaikoissa SF:ssa. Simppeli kaava: ei jonoa – paikka ei ole loistava!

Paksu, mutta ah, niin mehevä French Toast.

Käväisin viikonloppulomalla myös Los Angelesissa ja päädyimme brunssittelemaan Santa Monicaan, paikkaan nimeltä Huckleberry Cafe. Lähellä kuuluisaa biitsiä sijaitsevassa kahvilassa näkyi losangelaisten innostus terveelliseen ruokaan. Oma annokseni, uppopaistetut kanamunat vihanneksilla oli jopa hieman liian suolaton ja kaverin muna-pekoni oli piilotettu valtavan rucolakasan alle. Toisen kaverini granola, jugurtti ja marjat -annos näytti herkulliselta.

Huckleberry Cafen uppomunat vihanneksilla.

Paistettua munaa, pekonia ja rucolaa.

Granola on vakkariaamiainen USA:ssa.

Yksi mieleenpainuvimmista brunssikokemuksista reissussa oli dim sum -brunssi  lähellä Golden Gate Parkia South Sea Seafood Villagessa. Yleensähän tähän kiinalaiseen ruokailutapaan kuuluu, että tarjoilijat tuovat kärryissä tarjolle pieniä annoksia sisältäviä lautasia, josta valitaan sitä mukaa, mitä keittiöstä valmistuu. Valitut annokset leimataan pöydässä olevaan korttiin ja lopuksi maksetaan. Vähän kuin yllätyksellinen buffet paikalla istuen.

Dim sum -herkkuja.

Tällä kertaa systeemi oli kuitenkin sellainen, että yhdeksän hengen seurueemme merkkasi menuun etukäteen, mitä annoksia halutaan. Jotenkin merkkausvaihe lähti hieman lapasesta, koska tulimme tilanneeksi 46 eri ruoka-annosta. Lopputuloksena meno meinaisi äityi koomiseksi, kun ruuan tulo pöytään ei tahtonut loppua ollenkaan.

South Sea Seafood Villagesta olisi saanut todella tuoretta kalaa.

Lautaset tyhjenivät nopeasti herkuista, mutta lautasia riitti…

Pelastukseni olivat liukkaat syömapuikot, jolla en yksinkertaisesti saanut syötyä liukkaita dumplingseja ja muita nyyttejä niin nopeasti, että olisin tullut ähkyyn. Herkullisiin parsoihin tarttuminen oli lähes mahdotonta. (Järjestetäänköhän jossain ”näin syöt liukkailla syömäpuikoilla” -kursseja?) Ruoka oli joka tapauksessa herkullista ja ensikosketukseni dim sumiin sai odottamaan lisäkokemuksia. Saako Helsingistä oikeaa dim sumia, tietääkö kukaan?

Aasialaistyyppisiä brunsseja odotellaan nyt siis vain Helsinkiin, mutta odottaessa voi vaikka vähän matkustella lisää.

-Flora

Advertisement

San Franciscossa brunssi on elämäntapa

San Franciscon Alamo Square ja The Painted Ladies.

Minä, eli Flora sain ilokseni mahdollisuuden viettää kevään San Franciscossa. Brunssipartiolaisena tuntui, kun olisi kotiin tullut, sillä brunssi kuuluu vankkumattomana osana kalifornialaiselämäntyyliin. Kuukauden aikana olen ollut brunssilla / aamiaisella jo trendikkäässä Hayes Valleyn kaupunginosassa, lähellä pääaukio Union Squarea, Piilaakson sydämessä Palo Altossa, kollegani kotona ja budhalaisen temppelin pihalla.

Kaupungin jokainen ravintola ja kuppila tuntuu tarjoavan jonkinlaista brunssia tai aamiaista eli paikoista ei totisesti ole pulaa. Myös ystävien tapaaminen viikonloppuisin tuntuu aina liittyvän tavalla tai toisella brunsseihin. Tähän suuntaan ollaan onneksi menossa Helsingissäkin, mutta matkaa täkäläiseen brunssikulttuuriin on vielä.

Hayes Valleyssa sijaitseva Stacks tarjosi valtavia aamiaislautasia ja pannukakut olivat ravintolan ykkösjuttu aamiaisella. Paikka oli ilmeisen suosittu, sillä jono ulottui pihalle asti. Oma annokseni Stacks Yogurt Sunday oli menun kohdassa ”terveelliset aamiaiset”, mutta voisinpa väittää tähän vastaan. Paikka on kuuluisa valtavista pannukakkupinoistaan.

Stacks Yogurt Sundayhin kuului jugurttia, hedelmiä, mysliä, pähkinöitä ja bagel.

Nämä pannukakkuannokset eivät edes olleet suurimpia listalla.

Aivan keskustassa sijaitseva Honey Honey Cafe & Crepery oli meluisa paikka eikä ruokakaan – pestocrepes hedelmillä – jättänyt kerrottavaa jälkipolville.

Crepes oli täytetty juustolla ja pestolla.

Valitettavan kuivahkoja olivat pannukakut myös Palo Alto Creamery Fountainissa, mutta annos jenkkityyliin valtava.

Pannukakut ovat kansallinen brunssiruoka nro 1.

Sen sijaan brunssi Berkeleyssä Wat Mongkolratanaram -budhalaistemppelin pihalla oli suorastaan elämys! Keskellä omakotitaloaluetta sijaitseva temppeli on kuulemma jo vuosia kerännyt varoja toimintaansa sunnuntaibrunssilla. Brunssi on niin suosittu, että kannattaa varautua jonottamiseen ja paikan metsästämiseen pihan pitkistä pöydistä. Ensin piti jonottaa vaihtamaan rahaa ”tokeneihin”, jonka jälkeen jonotettiin itse ruokaa. Tokenit toimivat maksuvälineinä ja kylttien mukaan niiden antaminen oli vapaaehtoista ”lahjoituspohjalla”. Tällainen systeemi on ilmeisesti jonkinlainen keino kiertää viralliset säädökset.

Pieni ja sievä budhalaistemppeli.

Yksi "token".

Brunssitungosta temppelin pihalla.

Ruoka oli erittäin maukasta, kotona tehdyn oloista thai-ruokaa, ja paikan päällä oli eri linjastot liha- ja kasvissyöjille sekä jälkiruualle. Ruuan valinta omalta osaltani meni arpomiseksi, koska en tiennyt yhtään, mitä kasvislinjaston kaukalot sisälsivät, mutta päädyin ottamaan keltaista currya tofulla, jotain kurpitsaa sisältävää sekä nuudeleita. Annos oli niin iso, että se meinasi valua lautaselta ulos ennen kuin pääsin pöytään. Jälkiruuaksi maistelin erinomaisia kookospannukakkuja ja ”frittereitä”. Kaiken kaikkiaan mahtava kokemus auringon paistaessa, tällaisen varojenkeräystavan voisi tuoda myös Suomeen! Asiantuntevamman ruoka-arvion brunssista voit lukea täältä.

Kasvisruokalinjasto.

Oma annokseni näytti tältä.

Lihansyöjän annos.

Jälkiruoka oli suussasulavaa.

Seikkailu San Franciscossa jatkuu ja lisää brunssikuulumisia toivottavasti on luvassa myöhemmin. Brunssipartio on muuten nyt myös Facebookissa, kaikki tykkäämään sivustamme.